Taustaa tästä projektista

keihaanheittaja

Leppäkeihäitä heiteltiin kavereiden kanssa lapsena paljon ja katsottiin tv:stä, kun Seppo Räty ja kumppanit kahmivat mitaleita. Jossain vaiheessa sitten into keihäänheittoon yltyi siihen vaiheeseen, että sain ensimmäisen oman oikean keihään (400g). Kirjastosta löytyi Keihäänheitto-kirja, josta opettelin ristiaskeleet ja muuta tekniikkaan liittyvää. Kotitalon nurkalla heittelin aluksi, mutta tila loppui kesken ja täytyi etsiä uusi nurmikenttä heittopaikaksi. 
Vuosien varrella heittopaikkaa täytyi aina vaihtaa, kun alkoi keppi lentämään siihen malliin, että tila loppui kesken.

Keihäskin vaihtui 600g:n keppiin ja siitä sitten nuorten 700g:n keihääseen. 16-17-vuotiaana kiersin jonkin verran kilpailuja lapissa. Tuossa vaiheessa aloin tajuta myöskin sen, että tulokset eivät olleet sitä luokkaa kuin niiden olisi pitänyt tuossa vaiheessa olla.


Minua vaivasi tekniikkavirhe, joka oli ollut alusta asti. Valmentajaa ei ollut tuohon aikaan saatavilla, jonka avulla olisi voinut tekniikkaa treenata, joten omin voimin ei virhettä saanut korjattua.
Lisäksi 18-vuotiaana olisi pitänyt siirtyä miesten keihääseen ja M19-sarjaan, joten päätin haikein mielin luopua harrastuksesta kokonaan.

Keihäänheitto jäi oikeastaan kokonaan silloin vuonna 1998 syksyllä, kun viimeisen heiton heitin. Aikuisiällä on toisinaan miettinyt, että pitäisikö vielä kokeilla, miten se keppi lentää. Sitten kesällä 2019 törmäsin sattumalta aikuisurheiluun ja aloin etsimään aiheesta lisätietoa. Kannattaa muuten tutustua Suomen Aikuisurheiluliitto ry:n sivuihin.
Aiheeseen tutustuessa huomasin, että aikuisiälläkin voisi vielä kilpailla ja siitä alkoi kyteä ajatus, jos vielä herättelisi nuoruuden harrastuksen henkiin.

Seuraavaksi alkoikin keihään (800g:n) etsiminen, jotta voisin kokeilla miten se vielä lentäisi. Syksyllä sitten sain sellaisen hankittuakin ja päätin käydä kokeilemassa miten käy. Edellisestä heitosta oli aikaa reilu 20 vuotta 😀
Ajattelin, että jos keihäs tipahtaa varpaille, niin saa olla tässä tämä projekti.
Sen verran se kuitenkin lensi vanhasta muistista (ja vanha tekniikkavirhekin sieltä tuli läpi), että päätin alkaa suunnittelemaan paluuta harrastuksen pariin.

Pari seuraavaa päivää meni tosin parannellessa olkapäätä ja jokaikistä lihasta, jotka ottivat nokkiinsa tuosta kepin heittelystä. Vaikka kuinka yritti lämmitellä ennen testiheittoja, niin kyllä se vaan otti kropassa koville 🙂

Siispä aloin herättelemään vanhaa keihäänheittoharrastusta jälleen henkiin. Ensin tiedostin sen, että kroppaa täytyisi herätellä taas urheiluun ja liikkuvuutta tulisi saada lisää. Samalla asetin itselleni tavoitteen olla aikuisurheilun sm-kilpailuissa heittämässä M40-sarjassa vuonna 2021, kun ikää tulee tuo 40v. täyteen.

Talven mittaan olen tehnyt liikkuvuutta parantavia treenejä sekä olkapäätä vahvistavia/huoltavia juttuja. Lisäksi olen pyrkinyt pääsemään vanhasta tekniikkavirheestä eroon ja sen suhteen alkaa näyttää jo aika hyvältä.

Liityin myöskin Kuopion Reippaan jäseneksi ja sain tietää, että aikuisurheilun EM-kilpailut järjestetään vuonna 2021 Tampereella! Tämähän tarkoitti sitä, että rima täytyi asettaa asetetta korkeammalle ja päätavoite on siis olla heittämässä EM-kisoissa Tampereella v. 2021.

Ajattelin tehdä tästä projektista ja valmistautumisesta julkisen, jotta se osaltaan auttaisi motivaation pysymään korkealla harjoittelun ym. suhteen. Aluksi tarkoitus oli vain päivittää Instagram:n kuulumisia, mutta mopo lähti käsistä, kun työkaveri ”heitti” töissä projektista kerrottuani, että varaa domain keihaanheittaja.fi ja tee nettisivut. Sillä tiellä nyt ollaan 😀

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti. Tervetuloa mukaan seuraamaan projektin etenemistä. Päivitän sivujen blogia sekä tunnelmia myöskin Instagramin puolelle, eli kannattaa ottaa sekin seurantaan 😉

Taustaa tästä projektista
Siirry sivun alkuun